Täälläkin mennään kyllä niin veitsenterällä, että huh.. Pelaamattomuus ei nostata tällä hetkellä minkäänlaista ylpeyden tunnetta, voisin kovin helposti ratketa nyt uudestaan. Ajatukset pyörii pelissä. Takaraivossa naksuttaa, että maksetut pelivelat mahdollistavat pelaamisen aloittamisen uudestaan, koska voi "aloittaa puhtaalta pöydältä".
Tukea tarvisin nyt ihan helvetisti, mutta lähipiiri on kait niin tottuneita uuteen, "puhtoiseen" minään, että peliongelma on ikään kuin menneen talven lumia.
Mahdollisen retkahduksen varalta olen siirtänyt mahdollisimman paljon rahaa käteisenä pidettäväksi. Ongelmani on siis netticasinoiden slotit. Käteistä en voi tietokoneen ruudulle syöttää. Olen silponut jo muutama kuukausi sitten kaikki korttini, paitsi S-pankin. Ehkä senkin kohtalo on olla sirpaleina.
Kaikki on paremmin kuin piiitkäään aikaan, silti olo on ihan tyhjä. Josko tämä on jotain kevätmasennukseen viittaavaa, ja sen vuoksi toivottomuus ulottuu myös peleihin.
Taistelu kuitenkin jatkuu. Katsotaan millainen seuraavasta kirjoituksesta tulee, vieläkö päivämittari raksuttaa viime vuonna alkanutta kulkuaan vai ollaanko palattu lähtöruutuun. (5.5.2011)
Huomatkaa, kuinka en tuntenut enää ylpeyttä pelaamattomuudestani. Se ei tuntunut miltään. Mikään ei tuntunut miltään. En enää kolme vuotta myöhemmin muista miltä tuntuu kun mielessä on pelit ja pelaaminen. Sen tiedän että se on kamalaa enkä halua sitä enää koskaan tunteakaan.
Seuraavana aamupäivänä.
Näin se päivässä muuttui... Retkahdin.
Eilisen illan ja tämän aamun aikana koin peliurani äärimmäisimpiä ilmiöitä:
- suurimmat isot kertavoitot, suurimmat kokonaistappiot
- nopein panostuksen noston tarve
- suurimmat panostukset mitä koskaan
- konkreettinen mahdottomuus lopettaa pelaamista. Vaikka olin voitolla tuhansia, itkien painelin "pyöräytä"-nappia ja pyysin voimia lopettamiseen. En päässyt edes vessaan koneen äärestä.
Onneksi en pystynyt lopettamaan, sillä seuraukset olisivat tuhoisammat jos olisin tosissaan pystynyt kotiuttamaan kaikki ne tuhannet. Kaikki tietävät että pelurille voittoraha tarkoittaa ainoastaan sitä, että ne pelataan korkojen kanssa takaisin.
Pelasin lähes kaiken mihin käsiksi pääsin. Yhdelle tilille jäi rahaa, ihmettelen että sitä en pelannut. Yhden pykälän alemmas olisi vielä tässä käsittämättömässä romahduksessa päässyt, ja se olisi ollut lapselleni avaamani tilin tyhjentäminen.
Kiersin kaikki ne varotoimet, joita olen itselleni asettanut. Rahallista menetystä suurempi on se pettymyksen määrä, mitä itseä kohtaan nyt koen. Niin hyvälle mallille oli asiat jo menneet.
Aloitan siis alusta. Olin valmis nähtävästi uhraamaan sen kaiken, mitä runsaan vuoden pelittömän putken aikana olin ehtinyt rakentaa. Toivottavasti en tee sitä enää milloinkaan. (6.5.2011)
Syöksy oli valtaisa. Erittäin nopea ja erittäin tuskainen. Kirjoittamani on kirjaimellisesti totta. Itkin ja pelasin. Rukoilin jotain, mitä tahansa voimaa että saisin lopettaa mutta en kyennyt. En päässyt koneen äärestä mihinkään. Kierros kierroksen jälkeen painoin nappia ja katselin lukuja näytöllä. Varmasti yksi kamalimpia kokemuksia elämässäni. Aivan kuin joku muu olisi päättänyt mitä teen ja itse vain seurasin vierestä, en kontrolloinut omaa kehoani. Hyi.
Pieni totuuden jyvänen tuossa että jos olisin saanut kotiutettua ne mitä pelitilillä parhaillaan oli, olisin vain pidentänyt tuskaani ja niiden rahojen mukana olisi varmasti mennyt seuraava palkkakin kasinolle.
En muista tai tiedä miten näiden kahden välinen yö meni. Todennäköisesti pelasin pitkälle aamuyöhön ja sitten katselin painajaisia pari tuntia.
