Pelipoikki viikko 2

Ennen kuin slotti pyörähtää..
Mitä mielessä liikkuu ennen pelaamista..? Hyvä kysymys. Monesti olin jo kirjautunut kasinolle ennen kuin edes hoksasin mitä teen.
Kuitenkin, tietysti se jännitys ja kihelmöinti pian alkavasta pelisessiosta alkoi nousta. Todella huumaava tunne, joka kasvaa ja kasvaa ollen huipullaan siinä vaiheessa kun rahansiirto on suoritettu ja pelitilille ropisee ensimmäiset eurot.

Ennen pelaamista usein myös hyväksytin itselläni jo valmiiksi tiedossa olevan tappion. "Voin hävitä tämän satasen koska en käy baareissa niin kuin kaverit." (27.4.2010)

Hetki juuri ennen pelaamista, se jännittävä odottava tunnelma. Peluri tietää sen. Aikamoista. Hetki juuri ennen pelaamisen aloittamista voi kestää vain muutamia sekunteja, riippuen millaisia rituaaleja tuohon hetkeen kenelläkin kuuluu. Nuo sekunnit sisältävät kuitenkin todella suuren määrän tunnetta, juuri sitä polttoainetta mikä riippuvuuteen tarvitaan että se voi palaa täydellä liekillä.

Höh, ajatushan on aivan vääristynyttä tuossa kohtaa kun antaa itselleen oikeutuksia toimia typerästi. En kuitenkaan olisi ollut valmis sytyttämään sataa euroa sytkärillä palamaan vaikka lopputulos olisi ollut ihan sama kuin pelatessa.

Pelipoikki viikko 1

Pääsin vielä kirjautumaan Pelipoikki -foorumille. Kopioin sieltä tekstini, jotka siis ovat osa viikottaisia kotitehtäviä. Useimmat tekstit foorumilla ovat hyvin lyhyitä ja suppeita, itse halusin lähteä kunnolla silloinkin puimaan asioita. Jostain syystä kirjoittaminen on ollut aika mieluisaa ja helppoakin aina.


Ohjelman viikko 1

Häpeästä kiitollisuuteen
Hei kaikki!
Omaa elämäntarinaani (tai pelitarinaa) en tähän kirjoita, noudattanee samaa kaavaa kuin monella muullakin. Kaveri tutustutti + alttius jo olemassa + alun pelionnea + elämyksiä + tunteiden pakoilua, korvaamista ja etsimistä = taloudellinen epätoivon suo.
No, minulle peliriippuvuuden ymmärtäminen oli erittäin suuri häpeän ja itseinhon hetki. Miten terveyden ja hyvinvoinnin kentällä työskentelevä ihminen voi olla ongelmainen? Siksi kielsin totuuden itseltäni kunnes oli liian myöhäistä.
Ongelman kieltäminen on asia, joka kaduttaa. Toisaalta, olen käsitellyt yleensäkin ns. pahat asiat niin, että lopuksi ymmärrän että en olisi se ihminen joka nyt olen ilman niitä tiettyjä kokemuksia.
Pelaaminen ja sen tuomat negatiiviset asiat elämässäni eivät näkyneet työssäni tai varmaan muutenkaan juurikaan. Olin koko ajan se sama mukava kaveri, joka elää ilmeisen huoletonta elämää. Tosiasiassa se huoleton mutta vastuullinen kaveri oli pikkuhiljaa enemmän vain kuori siitä mikä joskus oli ollut täyttä totta sisintä piirtoa myöden.

Näiden asioiden käsittely prosessina alkoi muutamia kertoja kun pelaamisen "lopetin". Aiempina kertoina tein töitä lähinnä itseni kanssa, ja aina se sisäinen peluri voitti. Tällä kertaa olen repinyt itseni henkisesti auki, latonut esiin asioiden todellisen laidan niin itselleni, läheisilleni, kuin myös ulkopuolisille ihmisille. Työterveyshuoltoa ja pankkia myöden. Minun ei tarvitse enää murehtia kasvojeni menettämistä, sillä olen sinut ongelmani kanssa, ja päivä päivältä ylpeämpi siitä että en ole juuri sinä päivänä pelannut. Tänään on 40. pelaamaton päivä. Laskemisen olen aloittanut tällä kertaa ensimmäisen täysin pelaamattoman kuukauden alusta.

Olen kiitollinen siitä mikä olen, ja sisälläni palaa aito halu näyttää että pystyn selättämään, tai ainakin elämään, tämän hirviön kanssa jonka olen valinnut elämänkumppanikseni. Sillä uskon asioilla olevan merkityksen, eikä tämä riippuvuus ole sokkona juuri minua valinnut. Ei se niin voi mennä. Minä kamppailen tämän asian kanssa siinä missä joku toinen ihminen aivan toisenlaisen ongelman kanssa. (9.4.2010)

Laskemisen tässä tekeekin helpoksi se että tekstistä löytyi pelaamattomuuden kesto ohjelman alun vaiheilla. Reilun kuukauden olin siis ollut ilman pelejä siinä vaiheessa kun ohjelman aloitin. Alun huumaa ja intoa, hyvä tietenkin niin.