Pelaamattomuuspäiväkirja 1

Päätin nyt sitten aloittaa oman pelaamattomuuspäiväkirjani perkamisen ja purkamisen. Olen harvakseltaan kirjannut ajatuksiani ylös peliriippuvaisten Valtti-foorumille. Vaikka tarinani (myös foorumilla) alkaa aiemmin päätin aloittaa kirjaamisen siitä hetkestä kun olin repsahtanut viimeisen kerran pelaamaan. Siitä alkoi ylämäki ja edelleen jatkuva pelaamattomuus.
Jos intoa riittää, voin tuoda tarinastani luettavaksi myös niitä aikoja ja kirjoituksia kun vielä pelasin ja yritin aiemmin lopettaa.

Nämä ovat katkelmia kirjoituksistani. Joitain kohtia teksteistä olen muokannut lukemisen helpottamiseksi. Alkuperäisissä teksteissä saatoin viitata foorumiin esim. "kirjoitan tänne", "olla täällä" jne. tai sitten viittasin muiden kirjoituksiin. Yritän referoida tekstejä niin että sisältö ja alkuperäiset tunnetilat kuitenkin säilyvät.

_________________________________________________

 "Reilun vuoden pelaamaton elämä katkesi joitain päiviä sitten. Retkahdin ja vajosin todella nopeasti pelaten hurjilla panoksilla, suuremmilla kuin koskaan ennemmin. Sain lopetettua siten, että yhdelle tilille jäi vielä vähän rahaa. Toissailtana pelasin nekin. Pitkä uurastus päättyi siis katastrofin omaisiin tunnelmiin, kun löysin itseni piehtaroimasta siinä kamalassa hädän tunteessa paniikkikohtauksen kynsissä." (9.5.2011)

 Tämä on sellainen hetki kun useimmat peliriippuvaiset aktivoituvat hakemaan vertaisapua netin eri palstoilta. Hetki, kun on pelattu, yleensä paljon. Ainakin hallitsemattomasti. Joillakin tilanne voi olla se että on pelannut ja voittanut. Tiedostavalle peliriippuvaiselle tuo tarkoittaa pelkoa. Pelkoa siitä että minä tahansa hetkenä voitetut rahat pelataan takaisin, ja vielä paljon päälle. Itse muistan tuon kun kirjoitin. Olin niin rikki. Pettynyt. Häpeissäni. Alla oli jo yli vuosi ilman pelejä, sitten yhtäkkiä olin kuin transsissa ja pelasin kaiken.

 __________________________________________________________

Tilanne nyt:
Pelasin itselleni takaisin velat, jotka aivan juuri sain maksettua takaisin. Ironisesti sain juuri myös esim. osarilla ostetun pesukoneen maksettua, netin vaihdettua huomattavasti halvempaan, tulossa on palkankorotus tästä kuusta alkaen jne.. Talouden piti näyttää paremmalta kuin vielä koskaan, toisin kävi. Pääsen tästä retkahduksesta ylös ainoastaan siksi, että aiemmin varotoimena olen säästänyt itselleni rahaa käteisenä. Käteisvarat riittävät kahden-kolmen kuukauden menoihin, siis ruoat, bensat, tupakat, jne. Lainat ja laskut maksan sitten ihan palkasta. Tänäkään vuonna en lomarahoista pääse nauttimaan muuten kuin velkoja maksaen.

Tänään on pelaamaton päivä nro 2. Ottaa päähän se, että hyvän putken jälkeen retkahdin. Niin sanotusti menetetyt voitot ei harmita, sillä tunnen tämän sairauden. Kotiutetut rahat olisin pelannut korkojen kera takaisin. En myöskään olisi herännyt ellen sitä toivottomuutta olisi kokenut tilien huutaessa tyhjää.
Raskaansarjan peluri olen. Varpaankynsiä myöden sairastunut. (9.5.2011)

Olin edeltävästi saanut raha-asiat tosi hyvälle tolalle. Korkeintaan kuukauden olin nauttinut tilanteesta, jossa jatkossa ei enää tulisi niin paljon laskuja ja osamaksuja maksettavaksi. Velat olivat käytännössä kuitattu. Luulin päässeeni itseni herraksi, enkä ollut tajunnut esimerkiksi sulkea luottokortteja ja -tilejä.
Pelasin kaiken. Ainoastaan lapsen säästötilille en koskenut. Olin kevään mittaan säästänyt huomattavan summan käteistä, niin sanotusti pahan päivän varalle. Summa oli noin 1500€-2000€, en enää tarkkaan muista. Muistaakseni olin myynyt paljon nettikirppiksillä tavaraa ja osa käteisestä oli tullut sieltä. Ehkä alitajuisesti pelkäsin että pelaaminen tapahtuisi. Tuolla käteisellä elin seuraavat kuukaudet että pääsin jaloilleni.
Huomaatteko tuon kohdan "tänäkään vuonna en lomarahoista pääse nauttimaan muuten kuin velkoja maksaen"? Peluri tietää oman tilanteensa, milloin on tulossa rahaa ja milloin ei. Lomarahat ja mahdolliset veronpalautukset olivat sellaisia "pelastavia enkeleitä", joiden varaan laskettiin. Laskujen maksuissa jne. pääsi ajan tasalle kun tilille tuli tavallista suurempi määrä rahaa. Näin siis sellaisissa tilanteissa että noitakin rahoja ei pelattu. Monelle pelurille tuttu juttu. Työkaverit ovat innoissaan, "Mitähän hauskaa tekisi lomarahoilla?". Itse leikissä mukana, todellisuudessa asia oli varsin selvä. Laskujen maksua ja siitä seuranneen pahan olon lääkitsemistä pelaamalla.
Tiedostin itse sen että vaikka pelasin ja voitin tuhansia euroja tuona viimeisenä kertana, olisin pelannut kaiken takaisin. En enää tiedä paljonko laitoin omaa + lainarahaa nettikasinolle mutta muistan että kotiutuksessa ollut summa oli noin kymmenen tuhatta euroa. Joitain laskuja maksoin ensimmäisistä kotiutuksista mutta käytännössä voisi sanoa että kaiken pelasin.
Pelimorkkiksessa, kun ihminen on pysähtyneessä tilassa, siinä on hetki jolloin voi herätä todellisuuteen. Kesken peliputken se harvoin onnistuu. Kun ei voi enää pelata, voi tehdä päätöksen lähteä kulkemaan pelivapaata elämää.

________________________________________________________________

Miksi retkahdin?
Tätäpä olen pohtinut.. Enkö ollutkaan enää tarpeeksi nöyrä? Olinko varomaton pitkän kuivan kauden jälkeen? Enkö ollutkaan koskaan oikeasti ymmärtänyt sairauttani?
Foorumille ehdin kirjoittaa ennen retkahdusta, että vaikeaa on. Viimeiset viikot ovat olleet rankkoja, mieliala ollut todella matalalla. Kaikenlaista kuormittavaa tilannetta päällä. Tärkeä läheinen menehtyi muutama kk sitten. Masennus- ja ahdistushistoriaa ainakin kymmenen vuoden takaa jo, väliin aina merkkejä näistä ilmaantuu. Epäilen, että retkahdukseni liittyy juuri masennukseen, tai vastaavanlaisen mielenvireen lääkitsemiseen. Pelaamiseen johtanut tilanne oli mainossähköposti nettikasinolta. Se riitti, en edes miettinyt mitä teen, kunhan rekkauduin ja aloin pelaamaan.
(9.5.2011)

Aloin luonnollisesti valtavan syiden etsimisen. Osa noista oli mahdollisia osatekijöitä, osa kauempaa haettuja syitä seuraukseen. Masennus- ja ahdistushistoriani liittyy ehkä enemmän normaalia vaikeampaan murrosiän kuohuntaan ja erakkomaisiin luonteenpiirteisiini. Viihdyn pitkiäkin aikoja yksin ja tarvitsen latausaikaa sosiaalisten juttujen välissä. Joku viisas sanoi lukioaikanani että olen sekamuotoisesti ahdistunut. Olkoon näin. Kevättä kohden en ihmettele vaikka olenkin ollut väsynyt, näinhän monesti ja monilla käy vaikka luonto herää eloon ja on valoisampaa. Erittäin läheinen ihminen oli menehtynyt mutta siitä oli jo aikaa, ja kuolema oli vaikeasti sairaalle helpotus. Tässäkin ehkä enemmän hain selitystä, uskomatta siihen niinkään.
En halunnut myöntää itselleni että kyse saattoi vain olla hetkestä jolloin olin em. seikkojen vuoksi helpompi impulssille pelata. Ilman syytä joka aukottomasti selittäisi miksi retkahdin. Minä vain pelasin, ja se onkin se vaikein kohdattava seikka.

_________________________________________________________

Miten tästä eteenpäin?
Päivä kerrallaan, miten muutenkaan. Ensimmäiset hatarat askelet on otettu uutta nousua kohden. Pystyn peilaamaan tilannettani omien kirjoituksieni kautta viime vuodelta. Noin vuoden verran voin siis kulkea omia jalanjälkiäni, ensin tiiviimmin seuraten, sitten harvemmin. (9.5.2011)

Olin kulkenut saman tien aiemmin. Pelaamattomuuden raamien pystyttäminen hoitui tavallaan helposti kun tietyt ajatukset olivat käyttövalmiina aiemmissa peliriippuvuusfoorumin kirjoituksissani. Luin omia aiemman lopetusyritykseni kirjoituksia ja sain hieman rauhoitettua kaoottista mieltäni.

_____________________________________________________________

Voimavaroja:
Foorumi antaa hyvän ensiponnistuksen. Luottosuhde on aiemmin muodostunut tk:n depressiohoitajaan, sinne voin mennä jälleen ilman lääkärin lähetettä. Peluurin numero on puhelimessa hätätilanteita varten. Läheisille en pysty kertomaan vielä, vasta kun olen aloittanut jälkieni korjauksen velkoja lyhentämällä, sitten, kun on osoittaa taas että oikealla tiellä ollaan vaikkakin jälleen alkutekijöissään. Parisuhteessa en ole, läheisillä tarkoitan oikeastaan vain isääni.
Harrastukset ovat jääneet kevään mittaan.  Kesäaika mahdollistaa muita harrastuksiani mitä talviaikaan on vaikea toteuttaa. Omassa pihassa voi touhata kaikenlaista, tänäänkin olin monta tuntia pihatöissä.
Töissä nautin olla, saan siellä onnistumisen kokemuksia ja suoriudun siitä hyvin. Oman lapsen tärkeyttä en voi sanoin kuvailla.

Vaikeimpia hetkiä tulevat olemaan tällaiset päivät kuin nyt, kun olen yksin. Tänään kuitenkin selviydyn. No hitto, eihän nyt edes olisi mitä pelata. En usko että seuraava vaikea paikka on tuleva tilipäivä. Seuraava vaikea paikka tulee taas kuukausien päästä, kun on etääntynyt tästä hädän tunteesta ja kaikki alkaa olla taas hyvin. (9.5.2011)

Olin jo aiemmin myöntänyt itselleni ja läheisilleni pelaamisongelmani. Työterveyslääkäri kirjoitti lähetteen terveyskeskukseen depressiohoitajalle jonka luona kävin muutaman kerran juttelemassa. Nuo juttelut sisälsivät muutakin, menossa oli tuolloin vaikea ero ja olin melko rikki. Olimme tuolloin sopineet että voisin tarvittaessa olla hoitajaan yhteydessä myöhemminkin jos siltä tuntuu. En koskaan mennyt sinne uudestaan.
Peluuri, peliriippuvaisten auttava puhelin, sinne soitin aiemman lopetusyrityksen yhteydessä. En saanut sieltä silloin apua sillä puhelimessa oli luultavasti ensimmäistä kertaa päivystävä ihminen, sain vain pahan mielen. Tämä on ensimmäinen kerta kun asian kerron sillä yleisesti ottaen tuollaisen palvelun olemassaolo voi jopa pelastaa jonkun ihmisen hengen.
Koin suurta häpeää että retkahdin uudestaan. Voin fyysisesti pahoin kun ajattelin että isäni olisi pettynyt jälleen kertoessani pelaamisesta. Päätin itsekseni että kerron vasta kun aikaa on kulunut. Vasta seuraavana keväänä taisin kertoa että nyt olen taas vuoden verran ollut pelaamatta. Tästä en ole ihan varma kylläkään enää.
Mietin tekemistä itselleni että en ajautuisi jatkossa pelaamaan. Keväällä ja edeltävänä talvena olin joutunut luopumaan tietyistä harrastuksistani fyysisen vamman vuoksi. Tätäkin ehkä pidin osasyynä, ns. ylimääräisellä ajalla saatoin ajautua tilaan joka edesautti pelaamista. Enää en usko näin.

Etukäteen tiesin jo edellisestä kerrasta mikä on se vaikein osa-alue. Vaikka nautin olla yksin, se tietenkin helposti mahdollistaa pelaamisen kun kukaan ei näe. Tämä on kuitenkin juuri se mihin minun täytyi panostaa, sillä pelaamisen valinta tehdään aina yksin, omassa päässä, ja siihen voin vaikuttaa vain minä itse.

_____________________________________________

Tällaisilla ajatuksilla olin lähes heti retkahduksen jälkeen. Olen kirjoittanut tekstin kaiketi kaksi päivää pelaamisen jälkeen.