Pelaamattomuuspäiväkirja osa 6

Kuukausi edellisestä merkittävämmästä avautumisesta oli kulunut. Välillä jälleen olin käynyt ilmoittamassa että olen pelaamatta.

Flow jatkuu; ei tarvitse pelata, saatika miettiä pelaamista. Tämä on se "hyvä vaihe", joka kestaa muutamista kuukausista vuoteen, kuten viime kerralla. Täytyy valmistautua jotenkin siihen hetkeen, kun se himo iskee salamana. Olen peliriippuvainen, enkä voi pelata yhtään tai lähtee lapasesta.(26.10.2011)

Sen tiedostaminen että vaikka tällä hetkellä tuntuisi hyvältä se ei oikeuta lepsuiluun tai varsinkaan ajatukseen "voisin vähän pelata kun se ei himota lainkaan".
Edelleen oli syytä olla nöyrä: "Olen riippuvainen". Ja vieläkin on, vuosia myöhemmin.

_____________________________________________________

Lainaus itseltäni aiemmin tästä ketjusta:

Jokaisen päivän loppuessa ihmisen tulisi olla sujut itsensä kanssa siihen asti elettyyn elämäänsä ja/tai tekemiinsä valintoihin, jos se päivä jäisikin viimeiseksi. Sanomattakin selvää on, että olen lopettanut monen monta päivää kertakaikkisen surkeana ihmisrauniona. Iloitsen siitä, että nyt, kun menen nukkumaan, teen sen taas himpun verran tasaisempana kuin eilen. Vielä x päivää mietiskelyä ja henkisen kuonan ulostamista, ja voin sanoa täällä julkisesti että olen jälleen sujut itseni kanssa. Suunta on oikea ja näin jatketaan.

Toteutan edelleen omaa neuvoani. Tuntuu hyvältä, taas vähän paremmalta kuin eilen. Melkein jo voisin sanoa että olen sujut, sillä edellinen mokaamiseni ei herätä enää ahdistusta, vaan ymmärrän retkahdusten olevan osa riippuvuutta yleisessä mielessä. Jätän kuitenkin vielä sen toteamuksen siihen hetkeen, kun olen siitä aivan ehdottoman varma. (26.10.2011)

Vaikka arjessani ehkä elin ns. normaalia elämää, ja ajatukset täyttyivät täysin muista kuin peleihin liittyvistä ajatuksista, pystyin pysähtymään ja toteamaan että eteenpäin on tultu. Etäisyyden saaminen romahduksesta teki sen koko ajan siedettävämmäksi. Kun siihen ei liittynyt enää ahdistusta pystyin hahmottamaan tapahtuman yhtenä osana kokonaisuutta ja poimimaan sellaisia itseen liittyviä tekijöitä jotka tarvisivat vahvistusta jatkoa ajatellen.
Koin oloni todella hyväksi ja mitä pelaamattomuuteen tulee, varmaksi. En kuitenkaan halunnut vielä sanoa olevani täysin elpynyt tapahtuneesta. Siksi jätin asian vielä hautumaan.