Katsoin peiliin. Olin tyytyväinen. Pystyin katsomaan itseäni silmiin ja tarkastelemaan sitä minää, joka siellä kasvojen ja ulkoisten piirteiden takana on. Aiemmin kirjoitin tästä päivästä, nyt se on. (23.3.2012)
Aivan pelaamattomuuden ensi hetkinä odotin sitä päivää, kun olisin taas sinut itseni kanssa. Määrätietoinen työskentely ja kriittinen suhtautuminen itseeni ja edistymiseeni sai minut odottamaan hetkeä että olisin aivan varma. Olin pohtinut paljon nöyryyden ja ylpeyden merkitystä ja niiden vaikutusta riippuvuustaistelussa. Nöyränä pysyminen auttaisi pitämään oikean tahtotilan pelaamattomuuden pitämisessä. Kun taas ylpeys laittaisi minut luulemaan että olen selvillä vesillä - ja sitten pelaisin.
Ihmiset saavat voimakkaita elämyksiä erilaisiin asioihin liittyen. Kun huomaa että on rakastunut, kun löytää uskon, ja niin edelleen. Itse sain oman elämyksen kun olin varmaankin pesemässä hampaita ja näin itseni peilistä. Mikään tapahtunut ei enää aiheuttanut ikäviä tunteita, sen pienen hetken ajan koin jotenkin täyteläisyyden tunnetta ja ymmärrystä siitä että kaikki mikä on tapahtunut, on johtanut tähän hetkeen. En olisi juuri tässä, juuri näin, jos olisin tehnyt asioita toisin elämässäni. Hetki oli lyhyt mutta voimakas. Voimaannuttava kokemus. Olin sinut itseni kanssa, ja sen prosessointiin oli mennyt melkein vuosi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti