Kaltaiseni onnistuvat ottamaan vastaan niin suuren valheen ja itsepetoksen ympärillensä, että unohdamme sen, kuinka loistavia olemme. Pystyn jälleen edellistä kirjoitusta selkeämmin toteamaan, että Minä on hieman enemmän läsnä ja perustyytyväisyys kasvattanut asemaansa.
Pelihimoa ei ole ollut vielä.
Tänään en pelaa, hyvä päivä siis tulossa
(5.6.2011)
Ensimmäisestä palkkapäivästä oli selvitty. Muutama päivä jo kulunut niin että rahaa oli tullut tilille, silti olin ylläpitänyt hyvää tsemppimieltä. Ensimmäinen kuukausi pelaamatonta aikaa jo melkein täynnä, suuri saavutus kun nollasta on aloitettu.
Pelihimoa ei ollut tullut. Tätä jo alunperin mietinkin, että vasta joskus kuukausien kuluttua iskee himo. Edellisellä kerralla meni yli vuosi. Kuinka tällä kertaa?
Kirjoituksen lopetin kaikkein tärkeimpään, pelaamattomuuden ytimeen. TÄNÄÄN EN PELAA. Juuri nyt, tässä hetkessä ja tässä paikassa, en pelaa. Kun tämä hetki vaihtuu seuraavaan, en pelaa silloinkaan koska muistutan itseäni että juuri nyt, tässä ja tänään, en pelaa. Tätä ohjenuoraa noudattaen elän edelleen, vuonna 2014.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti